Kiintoaine

Kiintoaineen kulkeutuminen maalta vesistöihin on osa luontaista geologista kiertokulkua. Lämpötilanvaihtelut, tuuli ja sade sekä veden virtaus säätelevät maaperän rapautumista ja vaikuttavat siten vesistöön luontaisesti kulkeutuvaan kiintoaineen määrään. Järvet ovat luontaisia sedimentaatio altaita. Ihmisen toiminta lisää vesistöihin tulevaa kiintoainekuormitusta (mm. rakentaminen, maatalous, ruoppaukset ja ojitukset).

Kiintoaine voi olla hiukkasmaista orgaanista materiaalia kuten kuollutta kasviainesta tai epäorgaanista ainetta kuten savi tai hiesu. Maaperän laatu vaikuttaa kiintoainekuormitukseen siten että hienojakoisilta mailta kuormitusta tulee enemmän, kuten savimailta.

• Eroosio -> Ilman kasvipeitettä olevat maa-alueet ovat herkkiä vesi-, tuuli- ja jääeroosion vaikutukselle.
• Huuhtoutuminen irtonainen kiintoaine huuhtoutuu maa-alueilta valumavesien mukana alapuolisiin vesistöihin. Kasvipeitteettömiltä maa-alueilta huuhtoutuu eniten kiintoainetta.
• Sedimentaatio -> kiintoainekuormituksen ollessa runsasta kiintoainetta kertyy järven pohjalle, mikä kiihdyttää järven mataloitumista ja umpeenkasvua.
• orgaaninen kiintoaine kuluttaa lisäksi hajotessaan vedestä happea ja voi aiheuttaa hapen puutetta tai täydellistä happikatoa pohjan läheisessä vedessä.
• ihmisen toiminta valuma-alueella lisää kiintoaineskuormitusta (mm. maatalous, ojitukset, ruoppaukset)

• samentaa vettä -> valon läpäisykyky heikkenee -> vähentää esim. uposlehtisiä kasveja
• sameus vaikuttaa myös ravintoverkon toimintaan ja heikentää eläinten saalistuskykyä